Aloin tuossa ihan äsken aatteleen että millon viimeksi joku on oikeasti soittanut mulle ja pyytänyt mua johonkin. Siitä on ihan helvetin kauan. Liian kauan. Alkaa vaan pikkuhiljaa vituttaa se homma, että mun pitää aina vaan juosta muiden perässä ja sitten pitää päätellä, että kiinnostaako niitä mun seura oikeasti, vai hengaako ne mun kanssa yksinkertaisesti siitä syystä, että mä periaatteessa tuppaudun niiden seuraan? Tälläkin hetkellä, lauantai-iltana olen yksin kotona pimeässä olohuoneessa ja luukutan mummontappovolyymillä Mötely Crüeta. Tylsää siis, olisipa mulla edes kitara. Jos jaksaisin, lähtisin katselemaan, mitä yhden gaiffan bileisiin kuuluu, mutta kun taas ne kaksi mukavaa (eli vittumaista) syytä jotka estää tämän. 1. Mulla ei ole pyörää, rahaa/korttia bussiin, skootteria eikä liiemmin autoakaan. Eikä innosta kävellä kuutta kilometriä heinäpäähän. 2. Kukaan ei ole (ylläri ylläri!) pyytänyt mua sinne. Eli se ei ole mahdollista. Toinen mahdollisuus olisi, että näkisin kaveriani, joka juuri tänään tuli Pietarista Ouluun ja jota nään aika vähän kuitenkin. Mutta, eipä sitäkään ole kuitenkaan pahemmin kiinnostanut soittaa mulle, vaikka viimeksi joulukuussa nähtiin. Että se siitä sitten. Miksi vitussa aina minä saan olla soittelemassa kaikkien perään? Miksi kukaan ei koskaan saa päähänsä soittaa mulle? Eikö ketään tosiaan kiinnosta nähdä mua? Helvetti...

Vetäkää vittu päähänne

Rakkaudella: Coma White