Joo tosiaan, kyllä siitä mahdollisesta sikainfluenssasta ollaan nyt parannuttu ja hengissä sekä hyvissä voimissa ollaan edelleen. Repikääpä siitä paniikin valtaamat kansalaiset. Täällä sitä ollaan vielä. Terveen elämästä on saatu nauttia tässä jo kaksi viikkoa eikä minkään näköisistä jälkitaudeista näy häivääkään. Että jos se sitä oli, sitä sikainfluenssaa, niin se kai oli nyt siinä. Ai muuta asiaa? Kyllä. Kaksilahkeisiin liittyvää? Kyllä, näin on. Aikaisempia kirjoituksia lukiessa tulee mieleen, että mun miesasiat ei oikein ole koskaan ottanut sujuakseen. Ja tämä on kyllä harvinaisen totta. Ehkä se, että en joskus ole lähettänyt jotain onnetonta ketjukirjetä sähköpostin välityksellä eteenpäin, on aiheuttanut huonon tuurini tässä asiassa. Olisiko kannattanut lähettää? Itse asiassa ei. Nyt nimittäin menee lujaa, viimeinkin! Minä, ehkä kaikista ikäisistäni ikisinkuista sinkuin olen jotakin kautta ajautunut seurustelemaan! Voi olla, että olen maininnut jotain kyseisestä häiskästä tännekin, mutta enpä ole luultavasti kovin paljoa ehtinyt. No tämä jätkä, me tutustuimme tuossa ehkä vähän päälle kuukausi sitten oikeasti ja meillä vaan alkoi synkata. Pidämme hyvin paljon samoista asioista, samasta musiikista, samoista elokuvista ja jopa pukeudumme jokseenkin samalla tavalla. Kumpikin tupeeraa tukkaa niin ylös kuin mahdollista ja kaikenmaailman hiluja ja huiveja roikkuu joka paikasta. Jokatapauksessa, aloimme sitten nähdä enemmän ja siinähän sitä alkoi pikkuhiljaa ihastua kunnolla ja... No, tässä sitä nyt ollaan. Onnesta soikeana ja iloisena viimeinkin. Saa nähdä, kyllä kai tästä jotain tulee...

-Coma White