Oíkeesti mulla on monta syytä olla iloinen, mutta mä oon vittuuntunut. Mulla menee hyvin sen yhen jätkän kanssa ja niin päin pois mutta sittensitten mulla on yksi ongelma. Mun paras ystäväni ja minä alamme hieman etääntyä. En voi sille mitään, vaikka olen yrittänyt. Välillä on hyviä hetkiä jolloin kaikki on taas kuin ennenkin, mutta ne hetket kestävät usein vähemmänkin kuin yhden päivän. Me voimme viettää aikaa yhdessä, mutta jos hengaamme hitusenkaan liian kauaa kahdestaan niin yhtäkkiä jokin vaihe napasahtaa päälle ja kaikki menee päin puuta. Mua vituttaa itsenikin koska saatan olla tosi herkkänahkainen jos sille päälle satun ja voi hyvä jumala miten ärsyttäviä tilanteita se saattaa aiheuttaa! Perus tilanne: Ystäväni heittää jotain läppää minusta ja sitten oon vaan sillee ok. Usein tilanne jää tuohon, mutta jos paikalla on siskoni, se vain jatkuu, sillä hän jatkaa juttua, joka lopulta muuttuu (ehkä tahattomaksi) vittuiluksi, joka alkaa vituttaa mua ja sitten saan vitun ärsyttäviä teiniangsti kohtauksia. Vittu. Ärsyttävintä on että ne kaks saa aikaan sen, että musta tuntuu et vika on mussa, vaikka ne on alkanu ite mulle aukomaan ja niin edelleen. Ehkä ne ei tarkoita sitä millään pahalla, mutta ei silti ole kivaa kuunnella jatkuvaa kuittailua joka asiasta mitä sä teet. Jossain tapauksissa se tilanne kärjistyy ihan kunnon riidaksi ja sitten on piru irti, koska mä en osaa pitää mölyjä mahassa vaan alan heti aukoa päätä ja sanon kaiken ihan suoraan. Onhan se tietty ihan hyvä että sanon mitä mieltä on, enkä yleensä jauha selän takana paskaa, mutta voisin tosiaan hoitaa sen suoraan sanomisenkin vähän nätimmin, enkä sillä tavalla, että huudan perään: "vitun omahyväinen paskiainen!" Koska sellaisesta ei koskaan seuraa mitään hyvää. Mutta sen voin sanoa, että on ystävässänikin vikoja. Esim. hän sanoo sellaisia asioita suoraan mitä ei oikeasti pitäisi sanoa. Esim. jostain kuvastani että "vähän oot hirvee tässä". Ja lisäksi hän ei useinkaan itse tiedosta vikojaan ja jos niistä yrittää sanoa, niin hän ei kuuntele vaan alkaa heti ns. haastamaan riitaa. On mussakin nuita ärsyttäviä piirteitä, mutta mä sentään tiedostan ja hyväksyn ne. Kukaan ei ole täydellinen. Mutta joo. Joka tapauksessa mua ärsyttää, koska me ollaan hiekkalaatikkokamuja ja musta alkaa tuntua että menetän rakkaan ystäväni, sillä hän viettää aikaa nykyään pääasiassa poikaystävänsä kanssa ja lisäksi siskoni kanssa. Mutta asiat muuttuvat ja ehkä näin on tarkoitettu?

Rakkaudella Coma White