Nyt loppui angstiset kirjoitukset! Nyt loppui perään haikaileminen! Nyt loppui! Tosiaan, mä tajusin yhtäkkiä vain jossain vaiheessa, että paskat mä jaksan murehtia siitä enää. Ei kiinnosta enää. Mun elämässä on paljon muutakin. Se mitä meillä oli, oli hienoa ja mahtavaa, mutta nyt kun sitä ei enää ole, niin en mä oikeesti jaksa tuhlata enää enempää aikaa siihen, että mä vaan itkisin sen perään. Se mikä ei tapa, se vahvistaa. Ja totta tosiaan, tuo kokemus vahvisti mua kyllä ja nyt mä ainakin tiedän, ettei kannata luottaa ruusuisiin unelmiin turhan paljoa. Pyörittelin asiaa mielessäni paljon hiihtolomalla ja tulin siihen tulokseen, että minun täytyy jatkaa elämääni ja suunnata katse jälleen eteenpäin, unohtaa ihastukseni ja alkaa keskittyä omaan elämään ja omaan onneen ja totta tosiaan, se toimi! Eilen ollessani koulussa, hänen tekemisensä ja sanomisensa eivät juuri minua hetkauttaneet. Tajusin että hän on ihminen siinä missä minäkin, eikä minun todellakaan kannata ainakaan palvoa maata hänen jalkojensa alla, koska sellaista toimintaa hän ei ansaitse ainakaan minulta. Päätin, että jos haluan hiukan valaa kunnioitusta siihen kusipäähän, minun pitää käyttäytyä, niinkuin en olisi koskaan välittänytkään hänestä. Ja luoja, se toimi liiankin hyvin. Ei enää riutuvia katseita, ei enää ainoatakaan yritystä puhua hänelle, ei ainoatakaan katsekontaktia. Itse asiassa taisin olla niinkuin häntä ei olisikaan. Koulun jälkeen tapahtui eräs erityisen hauska juttu. Hän yritti lyöttäytyä porukkaamme, kun olimme menossa kaupunkiin, enkä huomioinut häntä sanallakaan, en edes yhdellä katseella ja silti se pässi vaan kulki meidän vierellämme. Tietenkin nautin tilanteesta, kun hän välillä vilkuili minua ja minä olin niinkuin häntä ei olisikaan. Silloin, juuri sillä hetkellä joku tarttui olkapäähäni ja käännyin katsomaan, kuka se oli ja sehän oli eräs kaverini, joka sattui olemaan poika, mikä oli hemmetinmoinen onnen potku! Jäin juttelemaan kaverilleni ja muu porukka tuli mukaan, ihastustani lukuun ottamatta! Voisin antaa vaikka oikean käteni jos saisin nähdä uudelleen hänen ilmeensä, kun minä olin koko päivän käyttäytynyt, kuin hän olisi ollut ilmaa ja kun hän viimein yrittää lyöttäytyä porukkaamme, menenkin jonkun toisen jätkän luokse. Eihän minulla tietenkään ole mitään juttua sen jätkän kanssa, mutta ainakin ihastukseni ilmeestä päätellen, kulissi toimi loistavasti!

With love: Coma White