Tuntuu kuin historia toistaisi itseään. Hemmetti soikoon, joka kerta kun Toni on mukana kuvioissa, meininki on tällaista. (Huom, Tonin nimi on muutettu) Paras ystäväni joka on myös bändimme soolokitaristi, alkaa käyttäytyä ihan helvetin oudosti. Eniten se vaikuttaa treenikämpillä oloon. Ensin hän on ihan normaalisti, mutta sitten yhtäkkiä jokin vaihe napsahtaa päälle ja helvetti pääsee valloilleen. Hän ei puhu mitään, soittaa vain vaitonaisena, eikä suostu edes laulamaan. Kusee kaikki soolot ja lähtee aikaisemmin kuin me muut. Ja sitten voi vain kysyä että mitä vittua. Tällä kertaa tilanne ei onneksi äitynyt niin pahaksi kuin yleensä, sillä joskus on käynyt niinkin että lopulta olemme vain tiuskineet ja vittuilleet toisillemme. Joskus joku meistä (yleensä minä) on jopa lähtenyt vetämään ovet paukkuen. Tällä kertaa annoin vain olla, koska en jaksanut riidellä, enkä oikeastaan välittääkään. Toivotaan että tilanne palautuu pian edes jokseenkin normaaliksi, sillä mä en jaksa tätä. Miksi hän on edes tekemisissä Tonin kanssa, kun mä huomaan siitä että se ei oikeastaan ole siitä onnellinen.  Mä en ymmärrä sen pointtia, että miksi se haluaa hillua sen kanssa, kun kaikki tietää, että se ei ole sille hyväksi. Mä en voi oikeesti sanoa mitään sille enää mitään suoraan, ilman että se pillastuu. Mutta Toni ei ole ainoa. Se vehtaa suunnilleen joka ikisen tyypin kanssa, joka kävelee vastaan. Ja iällä ei ole paskankaan väliä. Vanhin taitaakin olla 21 vuotias. Ja tyyppi on 13! Hei haloo! Mä tiedän että se vielä katuu tätä, mä tiedän. Mutta tällä hetkellä, vaikka mä olenkin siitä mielettömän huolissani, niin mä välitän oikeesti päivä päivältä vähemmän. Mä muutun kokoajan välinpitämättömämmäksi. Ehkä se johtuu siitä, että mä tiedän etten mä saa sitä muuttumaan. Ehkäpä mun täytyy vain antaa sen käyttäytyä miten käyttäytyy. Kyllä maailma opettaa.

Fuck you hippies.     - Coma White